tiistai 8. heinäkuuta 2014

Forget the problems, I just wanna jump

Miten voikin olla, että mulla oli oikeesti tosi hyvä maanantai eilen? Vaikka tällä kertaa karu herätys tulikin viikon tauon jälkeen 6.30... Host tyttö on siis leirillä koko viikon, ja pelkkä poika mun hoidettavana. Pakkasin uuden ihanan laukun ja kengät matkaan ja suuntasin Half moon baystä Burlingameen Starreen (=Starbucks) aamukahville ennen koulua. Oon ollu ihan patalaiska ton koulun kanssa ja nyt kun tää lukukausi loppuu parin viikon päästä niin aattelin käydä vielä viimeset 7 kertaa (enää 5!) ettei tartte syksyllä enää sitä murehtia. Menin kuitenkin vasta tauon jälkeen viimeseks puolikkaaks, kun en olis ajoissa töitten takia ehtiny kuitenkaan ja noh, kahvi oli must have! Tunsin itteni ihan oikeeks jenkiks kun istuin Starressa kahvikuppi eessä, selaten nettiä ja rustaillen jotain scrapbookiin.

Huomatkaa mun uusinta ja moderneinta mallia oleva jenkkipuhelin
Koulusta lähin Wahlgreensin kautta kotiin, poljin hetken kuntopyörällä ja pesin mun lakanat. Sitte olikin aika hakee poitsu kotiin. Käytiin kans hoitamassa ne naapureiden marsut, ja huomattiin toisen juomapullon vuotavan tyhjäks parin minuutin päästä täytöstä. How great. Hm tuli just kotiin kun olin lähössä heittää poikaa baseball treeneihin ja se tarjoutu viemään sen. No, tästähän tosin ajaa sinne kentälle 2 min, että ehkä mäki oisin voinu jaksaa ;) Kun hm tuli takas, se anto mulle rahaa että ostan sille marsuparalle uuden pullon. Löysin vielä jotain ihania herkkunappeja mun rakkaalle koiralle koto-suomessa ja täytyykin ne lähettää mahollisimman pian <3

Illalla treffasin Jennan ja Nelin kanssa taas Coyote parkissa (vai pointissa missä lie) ja lähettiin rantaa pitkin käppäilemään. Aurinko oli just laskemassa ja maisemat oli ihan tajuttoman kauniit. Niitä hetkiä, kun tajuaa miten nätti tää paikka osaa olla. Paparazzeilu voitti kävelyn 6-0, mutta eipä se niin vakavaa oo. Jossain vaiheessa Neli lähti yllytyshulluna ninjailemaan alas joitain irtokivien ja hiekan peittämää kallioita ihan rannan tuntumaan ja soitteli perään, että tulkaa tekin tänne. Jenna jäi fiksuna ylös ja meitsi paineli sitte Nelin luo alas.


Ikuistin Suomen puuhun.





Näytän ihan riivatulta :D
Takas kävellessä tien reunassa meni haisunäätä ja sain ihan hullun hepulin ja lähin kipittämään karkuun. Nää kaks ei ees tajunnu mitä tapahtu ja jäi hölmönä kattoo mun perään xD kyl ne sieltä hetken päästä tuli mut ei tajunnu mitä ne juoksi karkuun!

2 kommenttia:

  1. Hah, korjaus! Mä näin sen haisunäädän, Jenna oli se joka juoksi vaan juoksemisen ilosta :D eilenki Millbraessa mä säikähin jotain rottaa ja Jenna lähti juoksee - suoraan sinne missä se rotta tsippaili :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juokseminen on mukava ja sykettä nostattava harrastus!

      Poista