Viisumihaastattelu!

Nyt tulee vaan pelkkää tekstiä, eikä yhtään kuvia. Sori vaan :D ja vaikka netti pursuaakin ihmisten viisumihaastattelu postauksia, niin menen massan mukana ja kerron omani. Jos siitä jollekin olis apua! Ihan easy juttuhan se oli, en kyllä muuta kuvitellukaan. Mun haastattelu järjestettiin Kaisanimen toimipisteessä ja se on ihan tavallinen kerrostalo mutta huoneet pikkasen erilaiset siellä kun tavallisessa asunnossa, ei meillä ainakaan mitään läpivalaisukoneita kotoa löydy, en tiiä muista ;)

Ekaks painan summeria ja ovesta kurkistaa vartija, joka ottaa mun passin ja jättää mut hetkeks odottelemaan rappukäytävään (tosi vieraanvaraista haha) josta sitten kohta pyydetään sisään. Laitan tavarat laatikoihin (samaan tyyliin kun lentokenttien läpivalasuissa) ja kävelen metallinpaljastimen vai mikälie onkaan läpi ja saan narikkalapun jolla pääsen takasin tullessa hakemaan tavarat. Kävelen sisään taas yhdestä ovesta ja jään pieneen odotushuoneeseen venailemaan että mut kutsutaan tiskille. Tiskejä on kolme vierekkäin joista jokaisella täytyy käydä. Ensimmäisellä tiskillä virkailija ottaa kaikki paperit mitä oon tuonu mukanani ja pyytää taas odottamaan. Kutsu tulee toiselle tiskille jossa otetaan sormenjäljet. Kummallakin tiskillä puhuttiin suomea. Kolmannella tiskillä ihanan jenkkiaksentin omaava nainen kysyy multa tasan 3 kysymystä: Mitä aion tehdä USAssa, missä päin tulen asumaan sekä mitä teen Suomeen palattuani. Ei siis todellakaan mitään syytä jännittää! Mulla meni aikaa koko hommaan 25 minuuttia.

Joten kaikki te, jotka mietitte että apuapaniikkiomgiik fiiliksellä viisumihaastattelua, niin ei todellakaan kannata pelätä! Se on oikeestaan vaan ihan hauskaa!

18 päivääää!!!!!!!!!!!!!

3 weeks left in Finland!

Voi apua sentään tätä paperisotaa! Mulla on ainakin 30 A4 paperia tuijottamassa mua tosta vierestä joissa kaikissa on hirveästi ohjeita ja neuvoja jokaiseen mahdolliseen asiaan. Ja kaikki, jotka mut tuntee, tietää, että en tosiaan ole maailman järjestelmällisin ihminen (lue: sekasorron mestari) ja en osaa pitää mitään hienosti järjestyksessä, jotta löytäisin aina sen, mitä tarvitsen. Sekä ihan yleisesti että tässä au pair hommassa :D

Tällä hetkellä mulla on aivan jäätävän suuri ahdistus paniikki, että saanko kaikkea hoidettua ajoissa. Sain varattua viisumihaastattelun torstaille ja se kieltämättä vähän jännittää. En tiedä miten tarkkoja siellä kaikesta ollaan ja että osaanko klo 9.00 sönkätä englantia! Lisäksi CC-Marin muistutuksen tuloksena tajusin, että en ole palauttanut yhtäkään paperia mitä järjestölle pitäisi viedä ja ilmeisesti mun varaama lääkärikin on liian myöhään joten joudun menemään yksityiselle! Toivoisin niiiiiin paljon että koko paperikakka olis jo ohi, ja voisin levollisin mielin (sydän hakaten rinnasta ulos siis) odotella lähtöä. Jos vaan onnistun tämän viikon aikana hoitamaan kaikki pakolliset asiat mitä pitääkin, niin olen maailman onnellisin tyttö.

Ja vielä pitäis ne läksiäisetkin suunnitella. Jotta pääsen taas vaihteeksi vähän pillittämään. Oon siitä asti kun lähtö on varmistunut tasaiseen tahtiin aina itkeskellyt tietyissä tilanteissa. Paras varmaan viime lauantaina Haloo Helsingin keikalla Maailman toisella puolen sai mut hysteerisenä itkemään ja tärisemään, enkä edes henkeä saanut. Elli kattoi mua lavalta "Onks sulla kaikki ok-ilmeellä" ja yritin nyökkäillä ja hymyillä kaikkien kyyneleiden läpi. Joten jos haluatte että mä oon taas kun vesiputous, niin ihmeessä kertokaa biisejä joista tulee mieleen mun ja Sun ystävyys, minä ja matka yms. niin feel free to share. (Roosa sä senkin!!)

Skypetin eilen hostien kanssa, ja oon edelleen ihan yhtä innoissani niistä, jopa vielä enemmän. Hostpoika jo kysyi, että mitä teet 25.3? Olin sillain et öööh en tiiä vielä :DD ja se bookkas mut kattomaan sen peliä, voi söpöys x) Lisäks mun makuhermot ei oo kuulemma koskaan maistanu mitään hyvää, ennen kun käyn jossain In and out burgerissa (?) Sanoin että oliks tää haaste ja kuulemma joo! Täytyy siis käydä tsekkaamas toi mesta ja kattoa kuka oli oikeessa muhhaha! Ja kun meijän piti lopettaa, hostpoika kysyy että voidaaks vielä myöhemmin päivällä puhua ja hostäiti sanoo että Lindalla on kello jo sen verran et se menee kohta nukkumaan (kellohan oli siis noin 19.50) ja tää poika tuhahtaa jotain ja toteaa "Moms... right?!" :D Ja hosttyttö halus taas esitellä mulle sen uusimman tanssikoreografian, on ne vaan niin sulosia! Kohta mä oon siellä niiden luona, jeeee!!

Btw onnittelut sille joka tänne asti jaksoi ;) !

My dreams are expensive!

Kyllä on hyvä että on alottanut säästämään au pair vuotta varten jo aikoja sitten! Juurikin äsken maksoin CC:lle ohjelmamaksun ja lisävakuutuksen (tulin siihen tulokseen, että 450€ ei ole paha hinta maksaa vuoden vakuutuksista maassa, jossa tuolla hinnalla ei saa lääkäriltä edes antibioottikuuria. Tai no, ehkä liiottelin vähän, mutta tiedätte mitä meinaan :D) ja vielä odottaa kaikki muut maksut maksajaansa (lue: mua) joten rahaa todellakin palaa!

Kaikille tuleville au paireille siis vinkkinä, että jos te maksatte itse matkanne niin alkakaa säästämään ajoissa! Muuten saattaa koko kuukauden palkka hujahtaa saman tien kaikkiin pakollisiin maksuihin. :)

Vielä maksettavaksi jää esimerkiksi rikosrekisteriote, viisumi, mahollisesti lääkäri/hammaslääkäri kulut, hostien tuliaiset ja kansainvälinen ajokortti. Rahaa menny tähän mennessä: 1137€ woppidoo!

Sain eilen kuulla CC-Marilta, että oon ainoo suomalainen 17.3 kun lähtee :( Vähän hirvittää lentää yksin ilman kohtalotoveria, ja vielä se, kun oon kuullu huhuja sieltä koululta, että kaikki oman maalaisensa liittoutuu yhteen .... Oon sitte koko NY ajan ihan outsider!

Sillä sydän sanoo mee !

Nyt se on ihan virallisesti official! Mulla on nyt perhe!!! Me ollaan vahvistettu toisemme, ja sain CC:ltä sähköpostia ja puhelinsoiton, että nyt tää tapahtuu for real.

Lähtöpäivä 17.3 eli tasan 5 viikkoa Suomessa jäljellä!

Mä en oo ihan sisäistäny tätä asiaa vielä, ehkä sitte edellisenä iltana ennen lähtöä ;) Oon oikeesti ihan mega innoissani enkä tiiä mitä pitäis sanoa tai tehdä. Yhen asian ainaki tiiän, että huomenna irtisanon itteni töistä! Woop woop hehe ;)

Nyt ei irtoo enempää tekstiä, mut on tää vaan NIIIIIIIIIIIIIIN paras fiilis <3

tällasen oon luvannu tehä mun läksiäisiin ;D

FINAL MATCH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Voisin kuolla tähän paikkaan. Calin perhe laittoi mulle viime yön aikana sähköpostia jossa kertoi, että ne kaikki oli tosi paljon tykänny jutella mun kanssa, ja että jos mä vaan haluan, niin ne vahvistaa mut virallisesti niiden final matchiks!! En tiiä mikä mulle tuli, mut aloin vaan itkeä; onnesta. En pystyny pidätellä mun kyyneleitä ne vaan valu pitkin poskia samalla kun mä nauran hysteerisenä. (oonks mä ihan terve ?!) Ja samalla kun kirjotan tätä, alkaa itkettää uudestaan. En oo ikinä varmaan ollu näin onnellinen.

"We think you would make a great addition to our family. We hope you feel the same way."

Joten this is it now, FINALLY! Tän takia oon vuodattanu verta, hikeä ja kyyneleitä, tehnyt hurjasti töitä ja välillä vaipunu epätoivoon, mutta nyt se on oikeesti jo näin lähellä. Mun suurin unelma siitä asti, kun oon ollu 14. Kuka sanoo ettei unelmat käy toteen? Kyllä muuten käy. Ja täähän oli virallisesti vasta mun neljäs match, koska 2 kertaa mulla oli sama ja kerran se huijari perhe. Ja neljä on ollu aina mun onnen numero, joka vahvistu tässä big time.

Vielä pitää kattoa se tarkka päivä, koska perheellä ei tällä hetkellä oo au pairia, joten voidaan yhessä se sopia, mutta maaliskuussa nyt kuitenkin.

Tää on paras fiilis koskaan <3

  Tää tyttö niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin muuttaa Californiaan maailman parhaan host perheen luokse!!! JESSSSSSSS

Skypettelyä part 2!

Äsken just lopettelin toisen keskustelun CA perheen kanssa. Tällä kertaa puhuin äidin ja tytön kanssa, iskä vilahti nopeasti taustalla, samoin poika. Ja koira :D Mulle jäi vielä entistä parempi fiilis tästä perheestä kun edellisen skypen jälkeen ja tuntui taas, että pystyin puhua ihan mistä vaan, juteltiin mm. vuoristoradoista, kirppareista, hiusten värjäämisestä ja juurikasvusta (:DD) sekä ruuasta. Tyttö oli heti alussa tosi innoissaan päästessään puhumaan mun kanssa ja jutteli mulle kun vanhalle tutulle. Ja oli kuulemma sanonu äidilleen, että mun kanssa on tosi helppo puhua :) Ja samaa mieltä oli myös niiden poika joka oli edellisen kerran jälkeen sanonu että oon tosi kiva! Tuntuu vaan niiiin uskomattomalta, että oon löytänyt näin täydellisen matchin, ja toivon vaan sydämeni pohjasta, että he valitsee mut!!

Juteltiin taas varmaan reilu tunti, pariin kertaan mun kone alkoi jumittaa mutta eipä se pahemmin menoa haitannut. Puhelun lopulla äiti sanoi mulle, että niillä on tästä jutusta nyt tosi hyvä fiilis ja ne kysyi, että mitkä mun fiilikset on. Kerroin ihan silmät loistaen, että oon aivan täysin samaa mieltä ja että ne on musta ihan huippu ihmisiä. Puhutaan vielä ainakin kerran skypessä ja sitten, jos tää menee niin kun toivon... se vois olla siinä. En uskalla käyttää sitä termiä vielä, koska pelkään, että jos sanon sen ääneen liian aikasin, koko juttu kuolee kasaan mun silmien edessä.

Oon lisäks laittanu mailia niiden aikasemmalle aupparille ja se vastaili mulle tosi nopeesti takasin. Saan vielä ilmeisesti tänään tai huomenna vielä toisen aupparin sähköpostin, jotta voisin sillekin puhua!

Mulla on nyt niiiiiiiiiiiiiiiiin voittaja fiilis tän perheen kanssa että ei oo tosikaan. Please, ei saa antaa tän lipsua pois, mä en tiiä mitä mä teen jos tää ei onnistu. Pelottaa. Hirvittää. Oon melkein silti kuitenkin salaa varma, mutta en kuitenkaan.

Skypettelyä :)

Skypettelin äsken Calin perheen äidin ja pojan kanssa. Ne vaikutti vielä ihanammilta mitä hakemuksesta sain selville. Poika halus näyttää mulle talokierroksen, soittaa rumpuja, kertoo vitsejä ja oli muutenki tosi kiinnostunu puhuu mun kans! Äiti taas vaikutti ihanalta, ja oli tosi kiinnostunu kaikista mun asiosta ja kyseli kaikkee :) Mäki koitin parhaani mukaan kysellä kaikkee oleellista (tein jopa listan!) ja se äiti sano mulle, että oli ite löytäny mun hakemuksen ja kiinnostunu siitä! Kuulemma mun ominaisuudet on just sellaset, mitä ne aupparilta haluais ja moneen otteeseen se kertoo mulle, että "Your English is perfect!" eli ainakin ymmärtäisin mitä mulle sanottais ja toisin päin.

Perheen talo on sellasella paikalla, että sieltä näkee rannan ja San Franiin! Ihan unelmaa siis. Nyt sovittiin, että emaileillaan (mikä sana toi on :DDD ) ja skypetellään vielä uusiks! Toivon toooooosi paljon, että he olis tyytyväisiä muhun ja että oltais final match. Jos viimeks sanoin siitä CT perheestä, jolle skypetin, että se olis täydellinen nii nää olis beyond perfect. Puhuttiin kuitenkin yli tunti ja ei ollu sellasta kauheeta hiljasuutta yhtään kertaa ja koko ajan juttua riitti. Ainoo huono puoli oli, että mun kamera alko jostain syystä kettuilemaan ja ne ei päässy mua näkemään missään vaiheessa :( Tosin olin just tullu suihkusta hiukset sojottaen itään ja länteen, että ehkä tässä koneessa oli joku suodatin ;)

Nyt vaan ootan, että puhuttais lisää, että pääsisin täst kauheesta epätietosuudesta eroon, koska saan hermoromahduksen jos en kohta tiedä mitä tulee tapahtumaan :D ! Wish me luck x)

6th match!

Jee! Sain siis uuden matchin maanantai iltana. Perheessä on 2 lasta, 14v tyttö ja 12v poika. Mua ei tosiaan yhtään haittais, vaikka lapset oliskin jo vähän vanhempia, päinvastoin! Ainiin, niillä olis myös koira ja ne asuu Millbraessa, Californiassa :) Sieltä on vaan 20 min San Franciscoon autolla, eli paikkana aivan törkeen upea! En tosin tiedä, miten paljon siellä alueella on au paireja, mutta eiköhän sekin selviäis.

Laitoin perheelle heti viestiä, että hakemus näytti hyvältä ja olis kiva skypetellä, jos niille vaan sopis. Nyt oon tähän asti ollu ihan helisemässä, että ei niistä kuulu mitääääään, kunnes äiti tuli kertomaan, että se sen perheen eilen laittama sähköposti oli päätynyt mun toiseen sähköpostiin jota en käytä about koskaan :D Ja se nainen ehtis skypettää mun kanssa jo tänään illalla!! Se nainen kehui mun hakemusta, ja sanoi, että mun englanti on "great" ja että mun persoona vaikuttaa sellaselta, että sopisin hyvin niille.

Perhe vaikutti hakemuksen perusteella tosi sydämmelliseltä ja ihanalta, ja toivon tosiaan että tästä tulis nyt vihdoin mun final match! En nyt liikaa uskalla kuitenkaan innostua vielä, koska ei voi tietää mitä taas tapahtuu! Mutta nyt peukut pystyyn, ja iiik, panikoiden kohti skypeä ;D

Pessimisti ei pety.

Niinhän siinä taas sitten kävi, että ei tosta Seattlen perheestäkään tullut yhtään mitään. Laitoin viestiä perheelle heti samana päivänä kun meijät oli matchattu, ja muutaman tunnin päästä perhe oli laittanu mulle pitkän ja tosi kivalta kuulostavan sähköpostin, jossa perhe muun muassa sanoi haluavansa sopia ajan millon voitaisiin puhua, jos vaan haluaisin. Vastasin heille aamulla, sanoin haluavani mielelläni jutella ja kysyin muutaman kysymyksen. Pari päivää myöhemmin odottelin edelleen vastausta, ja ihmettelin, että mikä oikein kestää. Katsoin online sivuani, ja huomasin, että koko perhe ei edes ole siellä enää!! Ihan mega turhauttavaa, että pari päivää odotan vastausta, ja ilman minkäänlaista ilmoitusta, he vain poistaa mut.

Sinänsä se ei niin kauheasti harmittanut, koska mulle ei missää vaiheessa tullut sellaista "the match" fiilistä, niinkun taisin aiemmassakin postauksessakin mainita. Mutta silti, olin valmis antamaan perheelle mahdollisuuden jos vaikka mieli muuttuisi matkan varrella. Ilmeisesti perhe ei ollut sittenkään valmis antamaan mulle minkäänlaista mahdollisuutta.

Joten kyllä, turhauttaa taas vaihteeksi ihan pirusti, koska kaikki perheet vaan läiskii ovet kiinni mun naaman edestä! Ja jooo, toi oli vasta 5. match mutta silti. En jaksais käydä läpi kaikkia perheitä mitä tolla järjestöllä on mukana, mutta alkaa pikkuhiljaa siltä tuntua, että täytyy... :(

Tää kuvaa mun matching prosessia niin täydellisesti!