Because I can

Aloin tässä huvikseen selailemaan Cultural Caren nettisivuja ja jäin jumittamaan noihin au pair-videoihin mitä ihmiset on tehny. Ihan oikeesti, en vieläkään osaa kuvitella että oon tosissani ottamassa niin ison askeleen ja lähdössä tonne! Olen ihan super innoissani, en malta odottaa että mun prosessi edistyy!

Lähetin just äsken muutama minuutti sitten viestin mun ex-hoitolapsien äidille (jonka se väittää myös niiden isälle) pyytäen lastenhoitosuosituksia. Hih, jännittää!
Nyt vähän kyllä myös samaan aikaan harmittaa ihan hurjasti, että en saanut tällä viikolla vaihdettua työvuoroa, että olisin päässyt teoriatunnille autokouluun, kun ne menee ihan ristiin keskenään :c Mutta pyysin kuitenkin nyt parin viikon päästä työvuoroiksi pelkkiä aamuja, jotta pääsisin käymään teoriatunneilla niin usein kuin mahdollista että homma edistyisi mahdollisimman paljon :) Kattelin just että 5-7.3 olis teoriatunnit 2-7 mahollista käydä, että sinne siis!

Nyt otin itteäni taas vaihteeksi niskasta kunnolla kiinni ja jatkoin mun hakemuksen täyttämistä! Kuvien ettiminen alkaa, ja lisää hienosäätöä vastauksiin ja lisää niihin kohtiin joita en ollut vielä alottanut.

Aivan ihanaa oli muuten saada perjantaina shköpostia mun haastattelijalta, joka kyseli että miten hakemuksen kanssa sujuu ja millon alotan sen autokoulun. Tuli oikeesti toooooosi hyvä fiilis, että järjestöltä ollaan yhteydessä meihin tuleviin au paireihin ja ollaan oikeesti kiinnostuneita miten meillä menee! Siitä tulee entistä varmempi tunne siitä, että tää on just se täydellinen järjestö mulle.

"Your application is 77% done!" yaaaaaaaaaay !

<3 Linda

Välikuulumisia :)

Heipsan hei !

En oo vähään aikaan kirjotellu mitään, koska ei oo nyt pahemmin ollut mitään maata mullistavaa kerrottavaa auppari juttuihin liittyen :) . Tosiaan kävin ensimmäisellä autokoulun teoriatunnilla maanantaina ja vaikka se onkin vaan piiiienen pieni juttu koko tässä prosessissa, se tuntu jotenkin silti tosi hienolta että oon saanut aikaseks alottaa sen! Se sen takia, että oon maailman laiskin ihminen yleensä alottamaan ... nooooh, yhtään mitään. Teen aina kaiken viimetipassa hirveellä kiireellä mutta ehkä tää kertoo siitä että osaan sittenkin olla vastuuntuntonen ja tehä asioita niinkuin aikuiset! Ja tänään just äsken itseasisassa maksoin autokoulun perusmaksun (ensimmäinen lasku minkä oon koskaan maksanut, oikeestaan!) ja se on nyt menoa ;)

Harmi vaan etten nyt voi oikeestaan edistyä mun hakemuksen kanssa paljoa enempää ennen kun mulla kiiltelee uus hieno ajokortti takataskussa. Tosin pitäis vielä hankkii suositukset, ja oonkin ajatellu laittaa viestiä ens viikolla niiden lasten vanhemmille joita oon hoitanut ja mennä käymään siellä päiväkodissa missä olin aijemmin. Pikku hiljaa pikku hiljaa... ;) Mua vaan kyl edelleen sekottaa päätä toi hakemus; tiedän että niitä suosituksia pitäis olla niin lastenhoito kun muitakin, mutta millasia niiden "muiden" sitte pitäis olla? Kun monissa paikoissa sanotaan, että opettajilta kannattaa pyytää, niin mitä siinä sitten pitäis tulla esille? Aaaaa tuntuu et stressaan ihan kaikista pienimmistä asioista, mutta en voi sille mitään!

Mutta ei mulla kai tässä sitten enää sen enempää, paitsi tää on ihan off the topic, mutta pakko mun on täällä(kin) vähän tästä intoilla;

ABITURIENTTI !!

<3 Linda

Infotilaisuus + haastattelu !

Huh! Selvisin hengissä siitä haastattelusta, vaikka se mua ihan hullun lailla jännittikin etukäteen. Tilaisuus alko siis klo 17 ja tajusin vasta junassa keskustaan mennessä, että se paikka on muuten ihan vastakkaisella puolella keskustaa, kun missä olin aluks kuvitellut :'D (nolottaa myöntää olevansa syntyperänen helsinkiläinen..) Mut loppujen lopuks päädyin sinne 40 min etuajassa, ja lähin suunnistamaan kohti jotain lähintä ruokakauppaa, koska en halunnut mennä sisään liian kauaksi aikaa odottelemaan ja hermoilemaan.

Tilaisuus alkoi n. 1h kestävällä luennolla, jossa itse viime elokuussa Jenkeistä palannut auppari kertoi perusjuttuja au pairin työstä, hakemuksen teosta, perheistä, raha-asioista yms. Viimesten powerpoint sivujen kohalla tajusin oikeesti, miten paljon mä haluan lähteä. Se tyttö nimittäin kerto siinä, miten se on saanu sen host-perheestä itelleen toisen perheen ja että se on ollu sen elämän ehdottomasti paras kokemus eikä se haluais ikinä vaihtaa sitä pois, niin en voinu sille mitään, mut mua alko ihan tosissaan itkettää. En tiiä mikä herkkis-kohtaus se oli, mutta kuitenkin.

*weheartit*

Ennen mua haastatteluun oli menossa 3 tyttöä, ja se kesti n. 20-30 min/hlö, riippuen siitä miten paljon kysymyksiä halus kysyä. Jouduin olla viimenen (kaikkein pahin, koska jouduin pisimmän aikaa vaan jännittämään..) koska muilla oli kiire busseihin yms, mutta eipä se loppujen lopuksi niin kovasti haitannut, juteltiin yhen toisen tytön kanssa kaikkea mahollista, niin aika meni nopeasti :) Tosin kaikkein kamalinta oli, kun mua ennen ollut tyttö lähti ja jäin yksin sinne huoneeseen istumaan. Mun kännykästä oli loppunu akku heti infon jälkeen, ja ipodista jo tullessa juna-asemalla; trust me, tunnen itteni ihan alastomaks ilman niitä! Haastattelu kuitenkin meni tosi hyvin, näin jälkikäteen ajateltuna. Haastattelijana toimi tämä sama tyttö joka piti sen infonkin, ja hän oli tosi mukava ja rento tyyppi, joten ei sitä enää osannu siinä jännittää! Haastis oli about 50-50 suomeks ja enkuks :) Kaiken lisäks tää tyttö oli monesta asiasta mun kanssa ihan samaa mieltä, ja se oli tosi jees tietää, että ehkä musta on sittenkin tähän ;)

Myöhemmin illalla sain sähköpostin, jossa oli vähän lisäohjeita hakemuksen kanssa, ja viestin alussa luki "sinusta tulee mielestäni hyvä au pair! joka sai mulle hymyn huulille, vaikka luultavasti näin luki jokaisen saamassa s-postissa, mutta kuitenkin :)
 Mulla on ton haastiksen jälkeen entistä vahvempi halu lähteä (jos se enää on mahdollista?), ja kokea, se mistä oon unelmoinu niiiiiiiiiin pitkään. Haastattelussakin kysyttiin, että mistä asti oot halunnut lähteä auppariksi? Kun sanoin että, about 5 vuotta, revähti haastattelijan suu auki.

Ens maanantaina on sitte mun ensimmäinen autokoulun teoriatunti!! 

*weheartit*

<3 Linda

This can't be happening to me

Apua. Mulle alkaa iskee pikkuhiljaa ihan megalomaaninen ahdistus ja pelottaa D: Huomenna on sitten se kauan odotettu ja pelätty au pair infotilaisuus. Ja haastattelu, joka pelottaa sen takia ihan hirveesti, että mun pitää osata vastata niille englanniks. Toki se nyt on ihan ymmärrettävää että näin on, mut silti! Meen varmaan ihan lukkoon enkä osaa ees omaa nimeäni sanoa..

"Your application is 68% done!" Kuulostaa paljolta, mut vaikeimmat osat siitä on vielä täyttämättä. Kaikkein eniten mietin tätä; "Why do you want to me an au pair?" Miten mä voin selittää siihen järkevästi, et tää on kaikki, mitä mä tällä hetkellä haluan? Se on mulle niin tärkee asia, et ees sanat ei riitä kuvailemaan. Niin tärkeetä, ettei mikään muu asia maailmassa oo mulle niin tärkeetä.

*weheartit*

Nyt vaan pitää jatkaa ton hakemuksen täyttämistä, että tietää sitte kunnolla mistä ne siellä huomenna oikein puhuu :) wish me luck! Kerron heti sen infon jälkeen että mitä siellä oikein tapahtu :))

*weheartit*

<3 Linda