Happy birthday to me!

Lauantaina vietin mun kakskymppisiä! Oon virallisesti vanha. Mun hostpoika ei voi enää sanoa mua teiniks, koska en oo enää nineteen.

Tuli kyllä aika ruuan täyteisesti juhlittua synttäreitä ja muuten vaan viikonloppua; eka perjantaina mentiin Jennan, Jenniferin, Jessican ja Lovisan kans Cheesecakeen (ylläriii) ja koska Suomessahan oli sillon jo virallisesti 16. päivä, niin sain sillon jo onnittelulaulun tarjoilijoilta ja hienosti koristellun jälkkärikakun. Lisäks sunnuntaina mentiin Jennan kans Ikeaan sen 6kk ja mun 5kk kunniaks lihapullille, ja syötiin vielä suklaakakkuaki. Sit illalla sikailtiin lisää; Mäkkäriiii! Haha.

Chocolate chip cookie dough D: ohmy.

Mumsmums mitäs me possut.

Alotin mun lauantain kattomalla peiliin, ja toteamalla että näytän ihan mummolta. Ja syystäkin; perjantaina Cheesecaken jälkeen otettiin revanssi mun hiuksien kanssa ja koitettiin värjätä se harmaa pois. Noh, ei menny taas ihan niinku Strömsössä vaan musta tuli entistä harmaampi. Hostdad katto mua sellasella "voi sua raukkaa"- ilmeellä kun se näki mut. Sit naurettiin yhessä sille, että oon kuulemma huijannu mun iän että pääsin tänne; oon oikeesti 55v :D Skypetin vielä mun ihanan Emmin kanssa Suomeen (ainiin, ja erikoismaininta sen iskälle joka kajautti mulle paljon onnea vaan ;D !) ja lähin Jennalle. Jenna oli töissä ja mä skypetin perheen kans. Mun veli ei meinannu sanoo mulle onnea ollenkaan, joten uhkasin olla lähettämättä sille synttärilahjaa marraskuussa. Onnittelut tuli odotetusti hyvin nopeesti ;) Sain muuten Jennalta ja Neliltä ihan megamahtavan synttärilahjan:

Hyvin on oppinu tuntemaan mut, tietää mistä tykkään! Pave<3 ja hei noi laastarit hohtaa pimeessä, HOW COOL IS THAT?!

Koska en ollu vielä kotona syöny aamupalaa, niin vedin ilosena Paavo-muroja heti kun sain ne käsiini. Vähän myöhemmin otettiin vielä kerran tavotteeks värjätä mun hiukset. Oikeesti kuinka huvittavaa, kattelin kaupassa hiusvärejä joissa luki "100% grey coverage"! Tällä kertaa päästiin lähemmäs totuutta hiuksien kanssa ja en oo enää ihan mummo. Kun oltiin saatu mummo piiloon, lähettiin takasin meille, jossa mua odotti synttärilahja porukoilta, mummilta ja vaarilta ja synttärikortteja <3. Täydellinen ajotus, kaikki tuli just oikeena päivänä! Tällasia ihanuuksia sain;

Vielä lisäks mun lempparidödöä ja Cosmon, jotka unohin kuvasta! Oijoi tää on niin täydellinen lahja ettei mitään järkeä! <3

Laitoin itteni ihmisen näköseks ja lähettiin hostien ja Jennan kans mun synttäridinnerille Cheesecakeen! Vähän ehkä nauratti, kun meillä oli sama tarjoilija kun eilen; Se varmaan mietti et joo ei mee läpi, 2 päivänä synttärit peräkkäin, haha! Mut koska tällä kertaa mul oli meikkiä ja eriväriset hiukset, ei se ees tunnistanu mua. Ei ainakaa sanonu mitään! Ja sitä ruokaövereiden määrää taas; aluks mätettiin sipsejä ja guacamolea, sit pääruokana söin lohta, perunamuusia ja parsakaalia, ja jälkkäriks dutch caramel apple juustokakun. Ohmysweetlord että oli hyvää! Ja sain vielä lisää lahjoja :3 Tässä mitä sain hosteilta. Nekin on aika hyvin oppinu tuntemaan mut ;) Tosta puuttuu vielä mun hosttytön tekemä "hippikaulakoru", jonka unohin kuvata.

Lisää juustomakaronia, lahjakortti vaatekauppaan, mun eka Giants-paita ja tollanen kirja mihin voin laittaa mun keräämät quarterit :)

Joo jäätävä naama, mut hiukset on pääosassa!! EI mua ollu luotu blondiks, kyl tykkään tummista enemmän.

Kun oltiin ahdettu nassut täyteen ruokaa ja tarjoilijat oli laulanu mulle taas onnittelut, livettiin Jennan kans porukasta ja mentiin hengailemaan jonnekin ennen ku tultiin meille. Kun olin heittämäs koruja pöydälle, nään ihan hirveen monsteri hämähäkin, joka näytti siltä että se haluu tappaa mut. Se kiipeili kilometrin pitusta seittiä pitkin alaspäin ja mun henki salpaantu. Tuijotin sitä ihan kauhusta kankeena ja Jenna vaa tokasee tyynen rauhallisena että "Ota se kii ja heitä ulos." Jooooo venaa ku kosken hämähäkkiin! Not. Juoksin yläkertaan kattoo oisko hostpoika hereillä ja näin sen huoneessa valot! Pyysin sitä tulee heittää sen monsterin hevonkuuseen ja sehän kilttinä poikana nousee ylös ja tulee alakertaan hämähäkin metsästykseen. Se on siis koko 5kk ollu mun virallinen hämähäkin listijä, koska se tietää, etten voi sietää niitä. Heheheh. Kun se lähtee mun huoneesta, se tokasee ilosesti "Happy birthday!" Vaikka tiesin et se hämis oli jo kaukana ulkona, niin mulle jäi sellanen inhottava tunne iholle, ihan ku mun päällä kävelis ihan hulluna hämiksiä. YÄK.

Mut mulla oli kyl tosi kiva lauantai, vähän erilainen synttäripäivä kun parina viime vuonna, mut ehkä se on vaan ihan hyvä ;D Ja ainiin, mummi ja vaari herätti mut todellisuuteen; ens tasaluku mitä juhlin on kolmekymppiset. A-P-U-A!

Ainiin, tälleen btw oon ihan koukussa Täykkäreihin ja Pakoon. Voisin viettää jokaisen vapaahetken Netflixin kanssa! Miten en oo aikasemmin kattonu noita sarjoi?! Oon missannu ihan hulluna..

Yosemite!

Lähettiin siis lauantaina Minnan, Jennan ja Nelin kanssa Suomi-poppoolla kohti Yosemite national parkia. Herätys oli aivan liian aikasin (6.30) ja parin tunnin yöunien jälkeen se tuntu oikein extra pahalta. Hitaasti koomaillen ja kirosanoja laukoen päästiin kun päästiinkin ylös ja autoon. Käytiin matkalla aamupalalla mäkkärissä (nyt on sekin sitte koettu, eikä tartte uusiks mennä!) ja söin jonkun tosi ällöttävän eggmuffinin D: Sit käytiin Targetissa vielä hamstraamassa ruokaa mukaan ja menoks. Koko automatka luukutettiin Bon Jovia, mutta vähän oli väsynyttä meininkiä. Koitin vähän nukkuakin, mut aika huonolla menestyksellä. Oltiin perillä about 1pm. Vähän ennen kun mentiin sinne alueelle sisään, me pysähdyttiin vähän kuvailemaan maisemia.

Toi kallio näyttää ihan et siinä ois joku peikon naama!! :D

Yosemitessä siis on mustakarhuja tosi paljon, ja kaikki tavarat mitkä vähänkin tuoksuu, pitää laittaa lukkojen taakse sellaseen karhu-suoja kaappiin. Sinne ängettiin sitten huulirasvasta ruokiin kaikki ja väsättiin teltta kasaan. Tosin täällähän teltan kokoaminen on tehty niin helpoks, että sun ei tartte kun ottaa se paketista ja kattoa sitä, niin se on jo valmis. Samoin kun makuupussien säilytyspussit. Suomessa saat työntää sen ison makuupussin postimerkin kokoseen säkkiin ja oikeesti nähä vaivaa että se menee sinne, kun taas täällä mahtuisit kuljettaa ittes siinä pussissa. Sit mentiin hetkeks lagailemaan telttaan ja lähettiin metsästämään ruokapaikkaa. Söin raneja ja jonkun kana-pesto leivän ja sit marssittiin takasin autolle ja teltoille.

Don't ask.. Just, don't

Seuraavaks otettiin suunnaks Vernal falls, eli haikkaamaan (=hiking) siis! Lämpötila huiteli jossain +30 asteen paikkeilla ja matkaa putouksille oli about 2km (ja sama tietysti takasin alas..). Monen välikuoleman jälkeen päästiin vihdoin perille. Ja oli ihan älyttömät maisemat!

<3

Rainbow!

Noiden kallioiden/puiden koot näkee aika selvästi tästä!

Meillä meni kuvailuineen ja pysähtelyineen aikaa sellaset 4,5h, jonka jälkeen tultiin takasin leiriin ja mussutettiin ruokaa. Meillä ei kellään ollu taskulamppua (onneks kännyköistä löyty) tai muutakaan valoa, ja siinä 9pm aikaan alko olla jo aika pimeetä. Onneks naapuritelttailijoilla oli valoja/nuotioita joten saatiin me vähän valoa. Ja ei, me ei nähty yhtään karhua, nää muut oli kuullu yöllä kun vartiat ampuilee varotuslaukauksia taivaalle, että karhut pelästyis, mutta mä oon ilosesti koisinu koko homman läpi.

Aamulla aamupalaa nassuun, teltta kasaan, kamat autoon ja jätettiin telttapaikka taakse. Mentiin yleiselle parkkipaikalle ja otettiin shuttle meijän seuraavalle "hiking" kohteelle. Se tosin oli vaan mailin mittanen pieni lenkki, jonka puolessa välissä odotti Yosemite falls. Tai no piti odottaa. Koko paikka oli ihan kuiva, ja vettä näki sellasen pienen lirun valumassa kallion seinää alas.

Tollanen kaveri käppäili auton vieressä

Puun halailija/pussailija hippi

Jos jollain mikroskoopilla näätte ton pienen vesivanan, niin se on se "putous". Mitenniin Californiassa on kuivaa?

Vähän aikaseen otettu hyppykuva :D

Kun oltiin käyty "vesiputouksella", otettiin shuttle takasin, käytiin kaupassa ostamassa eväitä ja jotain tilpehööriä ja lähettiin ajamaan takasin. Matkalla pysähdyttiin (ylläripylläri) mäkkärissä ja kun päästiin Bay arealle, mentiin vielä Cheesecake factoryyn. Söin jotain basilika tomaatti pastaa, ja olin ihan super ähky sen jälkeen, etten ees juustokakkua jaksanu. Yhyy :(

Mut oli kyllä ihan tosi kiva reissu ja Yosemite u-p-e-a! Toivottavasti vielä joskus pääsen uudestaan :) !

"Thanks for looking out for me Linda, can I get a hug?"

Viime viikolla sen kauhean pari viikkoa jatkuneen teineilyn jälkeen hostpoika vihdoin ymmärsi, että se on ollu aika monsteri. Seuraavana päivänä siitä, kun olin kirjottanu edellisen postauksen, se sanoo mulle autossa ton otsikokkona olevan jutun. Mulle tuli heti tosi hyvä fiilis, kun se vihdoin oli tajunnu käyttäytyneensä väärin, ja älys nöyrtyä. Pieni juttuhan se oli, mutta tollaset pienet jutut on yleensä niitä parhaita! Siitä loppuviikko menikin ihan ok:sti, kun se tajus olla kohteliaampi mua (ja muita) kohtaan eikä tiuskia takasin. Kunnes tuli perjantai... Aamu ei tosiaankaan alkanu hyvin. Se siis sai raudat viikko pari sitten ja ne on ollu aika kipeet ja hangannu sen suuta. Noh, siitä syystä sitä ei oo oikeen saanu syömään aamupalaa, vaikka se kivenkovaa väittääkin melkein joka päivä heränneensä aikasemmin ja syöneensä sillon. Joo ei mee läpi, se vaan mielummin on syömättä ja pelaa jotain peliä ipadillä! Sit perjantaina vihdoin alko pipo mullakin kiristää ja hd:n, tytön ja mun painostuksella saatiin se vihdoin keittiöön ja syömään. Kysyin mitä se haluaa lunch boxiin evääks ja sanoo että ei tartte, eväät on pikkulapsille. Sen leiripäivä toisaan kestää 9am-3pm ja kotona ollaan vähän ennen 4pm. Jos se ei koko päivänä mitään syö niin ei ihan onnistu. Lopulta tungin sen laukkuun ruokaa ja sain vaan toivoa, ettei se heittäny niitä siellä roskiin.

Ainii, keskiviikkona oli ihan parasta, kun sain vihdoin ekaa kertaa täällä ollessa ihan itte keksiä vaan ja ainoastaan mulle ruokaa, kun kaikki oli jossain. Hm tyrkkäs rahaa kouraan ja mä marssin Safewayhin. Ostin katkarapuja ja jotain vihanneksia, sweet & sour kastiketta, banaaneita, viinirypäleitä ja mansikoita. Tulin koko komeuden kanssa takasin ja tältä mun ruoka näytti: tuli ihan Suomifiilis, kun aina kotona yksin ollessa söin jotain tän tapasta.

Nia nukkuu taas niin hölmösti etten kestä :D

Mumsmuns mun paketti tuli <3

Slippery when wet or icy. Koska täällä niin paljon onkin aina jäätä :D

Käytiin Jennan kanssa perjantaina aamusalilla ja illalla menin niille yöks ennen Yosemiten reissua, koska aamulla lähtö oli tosi aikasin. Hörhöiltiin johonkin 3-4 asti ja luukutettiin Suomimusaa ihan liian kovaa. Neli lähti kilttinä tyttönä jo ihmisten aikaan nukkumaan :D

Ens kerralla teen ihan oman postauksen Yosemitestä! Stay tuned ;)

Teenage dream?

Mun 12v hostpoika on ollu viimeset pari viikkoa ihan älyttömän hankala. Ihan mitä tahansa oon sille sanonut/pyytänyt tekemään, ei sitä vois vähempää kiinnostaa. Se huutaa mulle ja räjähtää ihan pienimmistäkin asioista. Oon sanonu sille tosi tiukasti, että mun ei todellakaan tarvii kuunnella tollasta äänensävyä, että jos sillä ei oo mulle mitään muuta sanottavaa, sen ei tartte puhua mulle ollenkaan. Oon koittanu kysyä siltä, että onks joku huonosti, kun se on niin ahistuneen olonen. Oon kertonu, että mulle voi kyllä kertoa jos joku mättää, mut oletettavastikaan 12v (esi)teini ei kauheesti halua puhua. Oikeestaan ainoat asiat mitä sen suusta tulee, tulee epäkunniottavalla äänellä ja ovia paiskotaan perässä. Oon koittanu niellä sen p*skan mitä sieltä tulee, mut jossain vaiheessa vaan tulee stoppi; ärsytyskynnys menee yli ja lujaa. Tänään dinnerin jälkeen se paiskaa kalkkunaleike kupin lattialle ihan raivona ja huutaa, kun ei halua siivota pöytää. Hostmomilla menee hermot, ja se alkaa tentata sitä, että mikä sillä on. Taas(kaan) se ei sano mitään, alkaa vaan vääntää turhautuneena itkua. Vaikka tiiän, että se on ollu tosi törkee mua kohtaan jo pitkään niin mua alko jotenki käydä se sääliks ihan hirveesti. Menin halaamaan sitä ja sanoin, että kaikki on ihan okei. Eihän se mua (tietenkään) halannu takasin, mut se rauhottu kuitenkin ihan silminnähden. Sanoi mm, että mitä mä laitan sen pb&j leipiin, kun ne on niin hyviä. Voi pieni :3

Tottakai mä ymmärrän, että se on teini-ikänen, ja sen pää hyrrää ympäri tuhatta ja sataa, eikä se voi noille raivokohtauksilleen yhtään mitään. Minä jos kuka sen tiiän. Oon ollu ite ihan samanlainen (yhtä kamala) kun se teininä. Sain esimerkiks aina kamalat raivokohtaukset, kun koulun jälkeen vanhemmat kysy miten mun päivä meni. Kysyinkin isiltä skypessä sunnuntaina, että miten ne äitin kanssa oikeesti kesti mua. Monta vuotta. Jos mä oon jo 4,5kk jälkeen ihan maassa miten se poika mua kohtelee. Mua oikeesti hävettää miten hirvee mä oon ite ollu. Oikeesti jos pystyisin mitenkään muuttaa mennyttä, niin tekisin kaiken uusiks. Koittasin arvostaa ihmisiä enemmän. En kuvittelis olevani maailman ainoa ihminen, jolla on jotain merkitystä, ja en todellakaan olis niin kamala mun vanhemmille. 

Ehkä tää teinien au pairina olo on just onnenpotku mulle. Just sitä, mitä mä tarttin, että osaisin kattoa maailmaa vähän eri tavalla. Saisin perspektiiviä asioihin, oppisin olemaan ottamatta itteeni kaikkea ja oppisin arvostamaan muita enemmän. Ja että usein on parempi vaan olla hiljaa ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Laskea vaikka tuhanteen tai kahteen, ja hengittää.

If I just breathe, let it fill the space between, I'll know everything is alright. Breathe, every little piece of me, You'll see. Everything is alright, if I just breathe.

Hairdye gone v*tuiks = hiustenvärjäystä au pair budjetilla

Nyt kerron teille surullisen tarinan johon liittyy vahvasti raha (sen puute), hiusvärit ja paljon kirosanoja. Viime perjantaina Jenna tuli meille yöks ja se keksi meille mahtia tekemistä lauantaille: hiustenvärjäystä! Jokunen tovi kun edellisestä kerrasta jo oli vierähtänyt, terveisin juurikasvu. Ja eihän nyt tällä au pair palkalla ihan niin vaan kampaajalle marssita, niin päätetiin mennä tällasella do it yourself-meiningillä tällä kertaa. Koska haaveilin nyt vähän tummemmista hiuksista (koska ei tää blondiks värjääminen nyt kauheen hyvää tee ja sitä menoa ei olis kohta enää tukkaa päässä.) niin päätin, että värjätään ensin juurikasvu piiloon ja sitten lätkitään tummempaa päälle. Aamupalan jälkeen suunnattiinkin sitte Targetin kautta Jennalle operoimaan. Aikaa meillä meni muutama tunti, kun ekaks värjättiin Jennan hiukset päältä tummiks, sit mun juuret piiloon, sit Jennalle alta vaaleet ja viimeseks mulle kokonaan uus väri. Ja koska hiustenkuivaajat(t) ei toiminu, niin mentiin istumaan tuulettimen eteen ja koitettiin siinä kuivailla värjäyskertojen välissä :D köyhät..

Teinipeili kuva ennen lähtöä

Mun värit vasemmalla, eiks teistäkin ihan ruskeelta toi Nutrisse näytä?!

Sinne läks blondit....

Jenna päätti jättää mulle tollasia ällöjä mustelman näkösiä väriläiskiä :D

Tältä ne sitte loppujen lopuks tuli näyttämään. Ilme kertoo mielipiteen.

Koska Jennankaan hiuksista ei tullu ihan Strömsö materiaalia, niin sanoin, että otetaan revanssi vähän ennen mun synttäreitä (koska noh, lets face it, eihän nyt vaan sovi, että täytän 20v mut näytän 80v).

Yhteenveto: älä yritä värjätä täysin platinablondeja hiuksia itse ruskeiksi. Tuloksena aikakone tulevaisuuteen ja harmaantuviin mummohiuksiin. En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa? Noh, ne on vaan hiuksia ja ne voi onneks aina värjätä uusiks ;D

Terveisin Harmaahapsi_94