"You have submitted your application!"

A-P-U-A! Sinne se nyt meni, mun hakemus siis. Tää kaikki on ollu niin ison työn ja tuskan takana, enkä oikeesti koskaan uskonu pääseväni tähän vaiheeseen, että mun hakemus ihan tosissaan on nyt lähetetty toimistolle, ja ihan silmänräpäyksen päästä voin alkaa tosissani paneutua tähän hommaan. Tää on niiiiiiiin absurdi tunne, et en tiiä pitäiskö itkee vai nauraa, huutaa vai olla mykkä, karjua vai kiljua. Päätän tehdä kaiken. Samaan aikaan.

iloinen, mutta vähän kauhuissaan oleva tuleva au pair. Tämähän oli siis mun hakemuksen kuva, aika noh... en sano enempää :D

Heti kun kuulen lisää CC:ltä, niin ilmottelen enemmän, nyt oli vaan pakko päästä purkamaan nää fiilikset mitkä on isona möykkynä mun mahassa. JES! <3

Soon it won't be just a dream anymore

Noniin, kauheen työn ja tuskan takana, mutta suositukset on nyt pulkassa! Iik! Ainoa, mikä enää puuttuu, on profiilikuva, jonka otan heti huomenna, ja sitten mun hakemus on oikeesti valmis. Mul tulee varmaan paniikki, kun siin lukee et 100% valmis hakemus. Tavote nyt olis ihan viimeistään sunnuntain aikana ihan tosissaan lähettää koko homma eteenpäin! Jotenkin nyt vasta ihan tosissaan alkaa tuntua siltä, että mun suurin unelma saattaa sittenkin toteutua. En osaa käsitellä tätä asiaa vielä, ehkä sitten lentokoneessa matkalla toiselle puolelle maailmaa todellisuus iskee.

Mua on alkanu tässä pikkuhiljaa tulla sellanen "saatan itkeä koska tahansa-fiilis". Tietyt biisit ja tietyt sanat saattaa saada mussa aikaan sen, että meinaan purskahtaa itkuun koska tahansa. Mietin vaan, että kuinka paljon itken sitten kun oon oikeesti siellä Amerikassa D:

Jos muita auppareita on kuulolla, nii kertokaa mulle että onks tää normaalia jo tässä vaiheessa meinata alkaa itkeä jokaisesta asiasta? :D Vai oonko mä yksin itkupilli.

 

Tiedän, että tätä biisiä en voi kohta enää kuunnella itkemättä, ensinnäkin, koska se on Haloo Helsinki, tai toisekseen... noh, kuunnelkaa nyt noita sanoja!

Infoilen heti lisää, kunhan saan vaan hakemuksen lähetettyä, wish me luck!

So much to worry about!

Mua on alkanut tässä parin viime päivän aikana mietityttää kauheesti kaikki asiat mitä pitäis hoitaa ennen maailmalle lähtöä. Ja joo, tiedän, että siihen on vielä aikaa, mutta mun laiskuus-tasolla se aika menee tosi nopeesti, enkä ehdi hoitaa mitään! Nytkin tuskastelen mun viimesten suositusten kanssa, ja paniikki iskee kohta. Oon nyt puol vuotta... puol vuotta koittanu metsästää yhtä suositusta mieheltä, jonka perheessä olin hoitamassa lapsia pari vuotta sitten, niin en tiedä mikä on vikana, mutta se ei vastaa mun viesteihin, vaikka sillon aikoja sitten heittikin mulle sen s-postin johon lähetin kaavakkeen, mutta jostain syystä se ei koskaan sitä mulle kirjottanu :( stressaa, koska mulla ei kuitenkaan maailman eniten sitä kokemusta oo, niin tarttisin ehdottomasti kaikki maholliset suositukset!

Mut aattelin nyt tehä listan niistä jutuista, mitä mun pitäis vielä tehä ennen kun saan ees hakemuksen matkaan.

• Profiilikuva, 
• Viimeset suositukset
• Kuva-albumi loppuun
• Viimeset rivit Dear family-kirjeeseen

Ei sinänsä kuulosta kovin paljolta, mutta mua stressaa silti. Ja ajokortti tulee jonkun 1-2 vkon päästä postissa, niin siihen mennessä haluun ehdottomasti että noi kaikki on hoidossa, koska en jaksais enää yhtään odottaa, että pääsen matching vaiheeseen :)

Ja voi apuaaaaa, huomasin juuri laittaneeni vahingossa yhdelle naiselle luonnesuosituskaavakkeen lastenhoitokaavakkeen sijasta -.- argggh että osaan olla tyhmä! Nyt stressaa vielä vähän enemmän :))))) Yks asia mikä mua mietityttää ihan sairaasti, on ne valokuvat! Mulla on ainoastaan yksien hoitolapsien kanssa muutama kuva, ja muiden ei. Eipä tullu sillon mieleen kanniskella kameraa mukana kun juoksen puistoissa muksujen kanssa :D joten jos joku, jolla on kokemusta tästä lukee tätä nyt, niin please, kertokaa vähän millasia kuvia ite ootte laittanu hakemukseenne?
 

*weheartit*

Nyt jatkan stressaamista ja suositusten metsästystä! Heips <3

Driver's license!

APUA! Mikään ei voi pilata tätä mun onnellisuuden huumaa! Mä sain vihdoin viimein ajokortin ja voin alkaa henkisesti valmistautuu tulevaan matching-prosessiin. Joudun vielä hetken odotella, että saan sen oikeen kortin kotiin, mutta muuta ei sitte tarvitakaan enää. Oon nyt pakertanu mun Dear family-kirjeen kanssa ja tuskaillu kuva-albumin takia. Vielä kun saisin sen yhen ihmisen kiinni jolta pyysin suositusta, nii oon askeleen lähempänä Amerikkaa <3.

Nyt vast alkaa tuntua pikku hiljaa siltä, et tää saattaa oikeesti tapahtua. Tää on ollu mun haaveena jo 14-vuotiaasta, ja en voi uskoa, että jo muutaman kk päästä saatan olla ihan oikeesti AMERIKASSA. En vaan pysty sisäistää tätä asiaa mitenkään, vaan oon kun jossain pilven sisällä.

*weheartit*

Mut nyt lupaan olla edes snadisti aktiivisempi, koska nyt mulla tulee ainaki olemaan jotain kirjottamisen arvosta :D Nyt vaan kurvailen autolla niin paljon kun pystyn (aka millon iskä lainaa autoa :D) ja toivon, että asiat etenee mahollisimman hyvin!

Ihanaa isänpäivää, myös sinne pilven reunalle <3