2kk !!!

Wow, tänään mulla on takana tasan 60 päivää Jenkeissä! Ihan hullua, että oon jo noin kauan ollu poissa, justhan mä vasta tulin?! Tavallaan aika on menny hurjan nopeesti, tavallaan tosi hitaasti. Alkuhuuma on alkanu laantua, ja kaikki alkaa tuntua normaalilta. Siis tottakai esim intoilen edelleen kun nään palmuja tai pilvenpiirtäjän, mutta se kaikki alkaa silti olla jo tosi tuttua ja arkista. Päivät rullaa painollaan ja aika hujahtaa ohi. Honeymoon is over.

2 kuukautta sitten olin ihan intoa ja pelkoa täynnä valmiina lähtemään ja vallottamaan Amerikkaa. Monta vuotta mä tätä oon odottanut, ja nyt mun suurimmasta unelmasta on ohi jo 60 päivää! Miten nopeesti tää vuosi tulee olemaa ohi? Miten nopeesti seuraavat 10kk menee? Kohta mä jo oon takasin kotona nukkumassa samassa sängyssä, kävelemässä samalle juna-asemalle, juoksemassa samoihin busseihin, käymässä samassa lähikaupassa (hullun kalliissa sellasessa) ja näkemässä samoja ihmisiä kun aina ennenkin.

Vaikka välillä tekis tiukkaa, niin tiiän, että jaksan. Mulla on niiiiiin paljon kaikkea mitä haluan vielä tehä ja kokea, että toivon vaan ehtiväni kaiken! Ja enää 140 päivää niin äiti tulee !! On ollu rankkaa, on ollu ihanaa ja on ollu ihan parasta.

Kukapa olis uskonu että tähän pisteeseen joskus tullaan? To be honest, en mä ainakaan. Hitto mähän tein sen! Voittajafiilis, kun huomaa, että kun tekee unelmien eteen jotain, ne toteutuu. Terveisin elävä esimerkki.