F.R.I.E.N.D.S

Sooooo, tuli tässä aamubreikin aikana mieleen kaverit. Vaikka oonkin ollu poissa vasta alle pari viikkoa, niin kyl huomaan, miten tärkeetä on, että siinä vähintään bussimatkan päässä on ihmisiä, jotka tuntee sut ihan täydellisesti, on kasvanu sun rinnalla tai tullu vähän myöhemmin matkan varrella mukaan. Näille ihmisille oon voinu soittaa aina, kun siltä on tuntunut ja on lähetty yhessä syömään, leffaa tai muuten vaan hengattu, jauhettu syvällisiä tai vähemmän syvällisiä ja tehty kaikkea tosi tyhmää, mutta erittäin legendaarista <3

Ja täällä, kun ei oikeesti tunne ihmisiä, ei tiedä kehen voi luottaa, uskoutua tai soittaa, kun jotain tapahtuu. Oon yksin vieraassa maassa, monen tuhannen kilometrin päässä kotoota ilman tukiverkostoa. Älkää käsittäkö väärin, oon tosi ilonen että tulin tänne mut tää vaatii tosiaan aika paljon voimavaroja. Pitää olla aika rohkea, jotka uskaltaa tälleen lähteä ja jättää kirjaimellisesti kaiken taakseen! Uskon, toivon ja tiedän, että mun rakkaat on siellä, kun tuun takasin. Silti pelkään, että ehkä ne ei jaksakaan oottaa mua koko vuotta...

Haluisin tosi paljon, että täällä mulla olis sellasia ihmisiä, joille vaan soittaa että "Lähetkö kahville/shoppailemaan/leffaan/syömään?". Kyllä niitä ihmisiä varmasti löytyykin, mutta nyt, kun eka viikko on mennyt aika lailla täällä kotona, tekemättä yhtään mitään, kun ei vielä tunne ketään eikä osaa liikkua täällä ilman, että eksyy (Nimim. koitin päästä juna-asemalle ja löysin itteni San Franciscon lentokentältä!). Joten jos täällä on muita auppareita kuulolla, pleeeeease kertokaa mulle omista kokemuksista, miten löytää uusia kavereita! Monilla on ollut niin hyvä tuuri, että edellinen au pair on tutustuttanut uuden au pairin omiin kavereihinsa, mutta mulla kun täällä ei ollut ketään niin se siitä..

löysin läksiäisistä kuvan, voi rakkaat murut <3