Juteltiin taas varmaan reilu tunti, pariin kertaan mun kone alkoi jumittaa mutta eipä se pahemmin menoa haitannut. Puhelun lopulla äiti sanoi mulle, että niillä on tästä jutusta nyt tosi hyvä fiilis ja ne kysyi, että mitkä mun fiilikset on. Kerroin ihan silmät loistaen, että oon aivan täysin samaa mieltä ja että ne on musta ihan huippu ihmisiä. Puhutaan vielä ainakin kerran skypessä ja sitten, jos tää menee niin kun toivon... se vois olla siinä. En uskalla käyttää sitä termiä vielä, koska pelkään, että jos sanon sen ääneen liian aikasin, koko juttu kuolee kasaan mun silmien edessä.
Oon lisäks laittanu mailia niiden aikasemmalle aupparille ja se vastaili mulle tosi nopeesti takasin. Saan vielä ilmeisesti tänään tai huomenna vielä toisen aupparin sähköpostin, jotta voisin sillekin puhua!
Mulla on nyt niiiiiiiiiiiiiiiiin voittaja fiilis tän perheen kanssa että ei oo tosikaan. Please, ei saa antaa tän lipsua pois, mä en tiiä mitä mä teen jos tää ei onnistu. Pelottaa. Hirvittää. Oon melkein silti kuitenkin salaa varma, mutta en kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti