SKYPE!!

Iiiiik! Nyt sitte tuli vihdoin skypetettyä Connecticutin äipän kanssa :) Alkuperänen pläni oli, että soiteltais ihan vaan perinteisesti puhelimella, mutta koska mun kökkö luuri ei suostunut yhteistyöhön eikä kumpikaan meistä kuullu toisiamme oikeestaan ollenkaan niin päätettiin vaihtaa suosiolla skypeen. Puhuttiin reilu puol tuntia ja vaik mua jännitti ihan pissat housussa melkein, niin heti, kun se puhelu alko niin mulle tuli tosi rento ja hyvä fiilis. Oisin voinu vaik koko päivän jutella sen kanssa, for real. Mulle tuli entistä varmempi fiilis siitä, että toi perhe olis ihan täydellinen. Näin vielä vilaukselta tän 2-v pojan joka tuli uteliaana kurkkimaan ja voi awwwws että oli sulonen tapaus :3 .

All in all, mulle jäi tooooooosi varma olo tosta perheestä ja siitä, että mä haluan sinne enemmän kun mitään muuta. Samalla mua pelottaa, että koska tää äiti sanoi, että niillä on samaan aikaan toinenki au pair ehdokas niin pelkään yli kaiken, että ne valitsee sen. Jos ne ei valitse mua, niin en voi sanoin kuvailla miten pettyny olisin. Koska mulle jäi sellanen kutina, että jos noi sanois, että welcome Linda, niin mä juoksisin tältä istumalta lentokentälle ja hyppäisin koneeseen. Ääääääh että voi joku juttu tuntuukin näin ihanalta!

Sovittiin vielä, että skypettelen sen isän kanssa vielä ja sitte sen niiden nykysen aupparin. Eli nyt vaa sormet ja varpaat ristiin, että ne innostuu musta yhtä paljon kun mä niistä! Vaikka mä sanoinki sille että, mua jännittää hirveesti ja että sönkötän varmaan tosi kauheesti, toivottavasti oot edes jotain selvää saanu, niin kuulemma mun englanti oli tosi hyvää (hahah voi ei eipä tainnu uskaltaa sanoa suoraan :D). Ainoo juttu mikä vähän jäi harmittamaan, oli, että mulla on ihana flunssa ja vaan yskin koko ajan ja näytin varmaan ihan kuolemalta!

Laitoin vielä perään sähköpostia, jossa kerroin, miten kiva oli jutskata ja toivottavasti puhutaan vielä myöhemmin lisää :)