Just keep on dreaming

En oo millään ehtinyt kirjotella vähään aikaan, mulla on ollu ihan hurjasti tekemistä koko ajan! Mutta nyt voin ilosesti ilmottaa, että tän tytön koulutyö on ohi! Tänään oli viimeset ylppärit; eli ruotsi. Ei menny täysin penkin alle, mutta en mä mitään L saa silti. Anyway, oon vaan ilonen että nyt yks asia on takana ja voin keskittyä kaikkiin muihin juttuihin, mitkä edistää mun au pair prosessia :)

Tässä lyhyt kertaus mitä tän parin viikon aikana on tapahtunut. Sillon kun viimeks kirjottelin niin taisin muistaakseni sanoa, että en ollut kuullu mitään mun hoitolasten vanhemmista. Aloin tosiaan hermoilla ja pahasti, kun vielä 2vkon jälkeenkään en ollut saanut vastausta kummaltakaan, vaikka olin laittanut viestiä sekä kännykkään että facebookiin. Nyt kuitenkin keskiviikkona puhelimeni piippasi iloisesti ilmoittaen, että tämä perheen isä vastasi viestiini ja sanoi että tottakai molemmilta vanhemmilta saa suositukset. Helpotus. Koska olin stressannut tätä juttua ihan hirveästi ja kerroin siitä tädilleni ja hän sitten hommasi minulle kolme uutta hoitolasta! Tätini kaverilla on 6-,10- ja 13-vuotiaat lapset. Kävin viime viikolla moikkaamassa niitä ja vähän kuuntelemassa millasia sääntöjä siellä on. Lapset oli aivan älyttömän ihania, varsinkin tää keskimmäinen tykästy muhun eikä olis halunnut että lähen pois ollenkaan :') kuulemma on kyselly jo äidiltään että "Millon Linda tulee taas?" Herttaista. Tää 10v on siis tyttö ja kaks muuta on poikia.

*weheartit*

Lisäks viime lauantaina menin ensimmäistä päivää Rinnekotisäätiön yhteen asuntolaan (en viitti tarkempaa nimeä kertoa, että missä päin olin) tutustumaan. Sain sieltä suhteiden kautta töitä (ei siis ole mitään koulutusta lähihoitajaksi) ja voin sanoa että se työ oli oikeesti tosi ihanaa! Tää työ on siis vaan ns. keikkaluontosta/tuntityötä, eli tuun paikalle kun apua tarvitaan :) Ehkä tää hoitovietti mikä mulla on, ei rajotukaan vaan lapsiin, vaan myös aikuisiin, jotka ei pysty itse täysin huolehtimaan itsestään. Se on niin palkitsevaa, kun näkee, että on oikeesti tehny toisen eteen jotain hyvää.

Tää tarkottaa nyt siis sitä että mulla on vähän niinkun kolme työtä tällä hetkellä; näiden kahden lisäksi oon kaupassa töissä. Mikä on vaan ja ainoastaan hyvä juttu, koska maksan tässä koko ajan autokoulua, joten rahalle tulee tosiaan käyttöä! Ja niin siitä autokoulusta, olin viime viikolla kahdella ekalla ajotunnilla! Voin rehellisesti sanoa, etten oo koskaan ollu niin peloissani! Jännitin ihan hirveesti ja vastailin mun ajo-opettajan kysymyksiin (ihan niihin helppoihinki) päin mäntyä, koska hermostutti niin paljon :D Aattelin sillon, että apua, eihän musta koskaan tuu kuskia! Mutta sitte toisella ajotunnilla pääsin jo ajamaan liikenteessä, mikä ei (ainakaan mun isän ajokoulun opettaja tutun mukaan) oo kovin yleistä. Hih :)

Ainoo tyhmä juttu mikä on masentanu mun auppari haaveita on ollu mun isä. Se nimittäin päätti yhen riidan yhteydessä kiskasta kunnolla vyön alle ja ilmottaa, että "Varaudu vaan siihen ettet sä koskaan tuu mihinkään au pairiks pääsemään. Kuka nyt tollasen sinne haluais?" ... THANKS A LOT. Suutuin ihan hulluna, mut toisaalta sain myös samalla hirveen buustin eteenpäin; mitä enemmän mulle sanotaan etten pysty johonkin, sitä suurempi into mulle tulee näyttää että kyllä muuten pystyn.

*weheartit*

Ei mulla nyt tähän enää muuta taida olla, eiköhän toi sepostus jo riitä tältä päivältä; huomenna ajotunnille, samoin keskiviikkona, ja viimestään ens viikolla alan vääntää mun hakemusta loppuun!

Ihanaa viikon alkua teille kaikille :)

<3 Linda